EKLA-säätiö
 
    Ex librikset

Eka Lainio teki ex libriksiä hyvin monipuolisilla tekniikoilla. Tussi-, täyte-, ja kalligrafiakynillä, myös sekatekniikalla tehdyt merkit kuvastavat hänen nopeaa hahmottamis- ja luonnostelutaitoaan. Hän on rohkeasti kokeillut erilaisia tyylejä eikä ole pitäytynyt pelkästään grafiikkaan. Hän kertoo Terttu-Elina Kalajan tekemässä haastattelussa (Joulukannel 2003), että hän lähtee piirroksissaan usein jonkinlaisesta kuviosta ja on aiemmin pitänyt usein kameraa mukanaan, kun on tallentanut aiheita.

Elektrografia menetelmänä kiinnosti Lainiota jo 1980-luvulta lähtien. Menetelmässä voidaan muun muassa yhdistää kuvia ja muuttaa kuvan värisävyä. Menetelmää voidaan yksinkertaisesti kutsua xerografiaksi ja sanoilla ”valokopiokoneella aikaansaatu vedos”. Kun Lainio alkoi kiinnostua tästä tekniikasta, elektrografiaa pidettiin myös taidegrafiikan rajamaastossa olevana lajina. Tietokoneen käyttäminen kuvan käsittelyssä oli myös verraten uutta. Julkaisussa Meriltä ja merien rannoilta Lainio mainitsee tietokoneella tehdyn grafiikan ja myös digitaaliset värikopiokoneet. Hän kertoo, että kirjan kuvituksena on useitakin sähköisin välinein tehtyjä graafisia töitä. Lainio piti tietokonetta ja värikopiokoneita erinomaisina apuvälineinä ja keinoina grafiikan teossa.

Kiinnostus ex libristen tekemiseen juontuu suureksi osaksi taiteilijan lapsuudesta: lapsuudenkodissa oli paljon kirjoja. Ex libris -kirjassa on kiehtova tarina Kirjoillakin on kohtalonsa. Jatkosodan aikana Lainio kävi katsomassa lomallaan tuhottua Viipuria, kierteli eri puolilla kaupunkia ja löysi ratapihalta röykkiön kirjoja. Hän otti muutaman mielenkiintoiselta näyttävän kirjan mukaansa. Toinen kirjoista oli Akseli Gallen-Kallelan Kallela-kirja, jonka runsaan kuvituksen joukossa oli ex libriksiäkin. Samassa tarinassa Eka Lainio kertoo, että isän kirjahyllyssä oli kirjoja huomattavasti enemmän kuin tavallisen työläiskodin kirjastossa yleensä, mutta isä olikin kirjapainoalan miehiä ja sivutyönään kirjastonhoitaja.

Seuraava ex libristen luettelo on koottu Eino Lainion kirjoittamista ja myös osin hänen itse kustantamistaan kirjoista. Luettelo ei ole täydellinen ja kaikenkattava. Ex libristen kuvat löytyvät luetelluista kirjoista.

Alanko Sinikka
Merkissä on kuvattu ravihevonen ravaamassa, ohjastaja takana. Alangon lemmikki on ravihevonen.

Haapalinna Sini
Omistaja harrastaa musiikkia ja liikuntaa. Merkin lahjoitti omistajalleen hänen äitinsä. Se on tehty 1980-luvulla ja siinä on kuvattu nuori tyttö lennokkaassa voimisteluasennossa. Merkissä tyttö ikään kuin seisoo yhden jalkansa varpaiden varassa huilun/klarinetin päällä. Alaosaan on lisäksi kuvattu neljä- ja kahdeksasosanuotteja, jotka ikään kuin kumpuavat tytön jaloista ja soittimesta.

Heiskanen Kari
HYK (Helsingin Yliopiston kirjasto), piirretty 1977, hankittu pienpainatteisiin 4/11 1982 n:o 10797, H. Kiljander, vaihto. Kyseessä on Heikki Kiljander, faktori, joka on koonnut yhden Suomen suurimmista ex libris -kokoelmista. Lainio teki myös Kiljanderille ex libriksen. Heiskasen ex libris on kuvana julkaisuissa Ex libris Agricolasta Antti Henttoseen ja Olipa kerran. Ex libriksessä kuvattu kirjaimet k ja h fraktuura-kirjasimin. Nimikirjaimet ovat mustalla soikion mallisella pohjalla suorakulmaisen merkin yläosassa. Alaosassa lukee ex libris ja Kari Heiskanen suuraakkosin.

Henttonen Antti
Tehty 2002.

Kalaja Terttu-Elina
Merkki valmistunut 1993. Merkissä merihorisontti, yläosassa teksti ex libris taivaalla ja tekstin alla pääsky. Taivaan väri vaalean sininen, meressä tummansinisiä kohtia korostettuina, ikään kuin saaria. Lainion signeeraus merkin oikeassa alareunassa pystysuorassa.

Kiljander Heikki
Yksi Suomen suurimmista ex libris -kokoelman haltijoista. Merkissä on tummansininen neliö, jossa lukee ex libris, alareunassa lukee Heikki Kiljander.

Laakso Ulla
Merkki tehty 1980-luvulla. Ex libriksen omistajalla oli musta kotikissa. Merkissä on täysin musta istuva kissa, jonka silmät ovat hyvin valppaat. Kissan häntä tulee ulos kuvakehyksestä ex libris
-tekstitilaan alapuolelle.

Laine Esa
Tehty 1990-luvulla. Merkissä hauki, joka on kiinni siimassa. Siima lähtee hauskalla tavalla alaspäin kuvatilassa Laine-nimen i-kirjaimesta. Lainio kertoo julkaisussa Valaita, miehiä ja kaloja: ”Olipa kerran kalamies, jonka nimi oli Esa ja hänellä tyttöystävä. Ystävä halusi antaa Esalle lahjaksi kirjanmerkin, jonka voi liimata kalakirjan kannen sisäpuolelle, ja muihinkin kirjoihin. Tunnuskuvakseen tuo merkki sai haukikalan. Suurin hauki, jonka Esa on heittouistimella saanut – niin, se painoi noin 7 kg”.

Lainio Eino
Piirtäjä Ipse (1972). Hankittu Helsingin Yliopiston kirjaston kokoelmiin 14.11.1992, n:o 12911, Hannu Kortesuo. Tiilenpunaisella pohjalla torni, joka on piirretty mustalla huopakynällä tai tussilla.
Taiteilija kertoo Ex libris -julkaisussa, että hän teki Jussi Tiiaisen metsästysaiheisen merkin samaan aikaan kuin omansa. Merkit painettiin samanaikaisesti silkkipainossa. Välillä vaihdettiin paperia niin että merkkejä syntyi 6-7 väriä.

Laukkanen Markku
Kuvana on kalliopiirrokseksi muinaisina aikoina päätynyt joutsen. Ex libriksessä on sama joutsenen kuva, joka on myös Lainion teoksissa Samaanien tanssi ja Kun kuu ja aurinko kohtasivat. Taiteilija on joutsenmaalauksiin lisännyt lauseen mustilla kirjaimilla: ”Muni munan josta maa syntyi ja kaikki mitä maa päällään kantaa”. Ex libriksen taustaväri on voimakkaan vaihteleva tummansinisestä purppuraan vivahtava. Joutsen on tehty valkoisilla voimakkailla kaarivedoilla.

Lehtiö Jasmin
Tehty 2004. Merkin yläkulmassa ympyröitä, jotka kertovat omistajan iän. Lehtiö pitää eläimistä. Merkissä on kuvattu takajaloilleen nouseva hevonen.

Linnama Leni-Erica
Tehty 2004. Taiteilija kertoo julkaisussa Kun kuu ja aurinko kohtasivat: ” Kesällä 2004 tein muutamille hoitajilleni, jotka aamuisin kävivät vointiani kysymässä ja joskus keittämässä aamupuuronkin, ex libriksen.” Ex libriksessä pieni musta lintu voimakkaan oranssilla taustalla. Merkissä on tumman keltainen kehys ja alaliuska linnun alapuolella. Linnulla on suussa kaksimarjainen terttu. Liuskassa lukee ex libriksen omistaja. Linnun pyrstö tulee ulos taustasta ja hipaisee hauskalla tavalla keltaista kehystä.

Michelsson Harry
Tehty 2001. Ex libriksen omistaja saanut merkin tyttäreltään lahjaksi. Merkissä on valokuva pikku tyttövauvasta, joka on merkin omistajan tyttärentytär Linda.

Miekkavaara Leena
Miekkavaara oli mukana Kompassiruusu-julkaisun toimitustyössä. Merkissä medaljonki tai peilin koristeelliset kehykset, keskellä karttapallo.

Määttänen Veikko ja Ritva

Nikkanen Eija
Merkissä on kuvattuna kirjava kissa sivulta päin. Kissa seisoo valppaana häntä sivulle päin sojottaen. Kissan alapuolella on ex libris -sanapari alleviivattuna ja sen vieressä Eija nimikirjoituksena. Ex libris -julkaisussa Eija N. (Nikkanen) kertoo: ”Nikkasen kissaperheeseen kuuluu kolme kissaa. Vilkastus (kuva ex libriksessä) on syntynyt Pukkilassa itäisellä Uudellamaalla. Sen mielipaikka kuumana kesäpäivänä on aurinkoinen heinikko takapihalla. Mieliruoka, jollei elävää ravintoa ole saatavilla, on porsaan ulkofilee ohueksi leikattuna. Matroskin Junior on syntynyt Sveitsissä Mies-nimisessä kylässä. Sen hiekankeltainen turkki on koristeltu mustilla raidoilla. Täysmusta Sharme on Pietarsaaren rantaruotsalaisia, saapui pienenä ypöyksin lentokoneella Helsinkiin. Pelkää ukkosta. Kaikki kolme sietävät toisiaan, mutta ystäviä niistä tuskin koskaan tulee.”

Niskanen Seija ja Tero
Merkki on sähköisin välinein tehty ns. elektrografia. Merkissä kaksi joutsenta rinnakkain. Sama kuva esiintyy Eka Lainion kirjassa Sadun kiehtova maailma vuodelta 1998. Kirja on Lainion itsensä kokoama ja kuvittama. Kuvan yhteydestä löytyy Lainion runo Joutsenet. Piirustuksia ja kirjoituksia -kirjassa on joutsenten alkuperä: Äänisjärven kalliopiirroksissa esiintyvät linnut, jotka toistuvat usein Lainiolla kuva-aiheena.

Niskanen Seija
Tehty 2004. Aiheena on kurki. Kurki seisoo oikealla puolella heinikossa. Vasemmalla on sammakko, joka on pienen kehyksen sisällä. Tausta on vaaleanruskea, omistajan nimi on vasemmalla puolella ylhäällä ja pelkkänä etunimenä.

Niskanen Tero

Niskanen Tuulikki ”Likke”
Keskeisenä aiheena merkissä on punainen risti. Taustana oleva suurempi risti on Sairaanhoitajaliiton merkki. Merkin alaosassa on nimi Tuulikki Lainio-Niskanen.

Oksanen Martti ja Leena
Perheen yhteinen harrastus veneily

Orasmaa Kirsti-Liisa
Tehty 2001. Ex libriksen aihe on öljymaalaus nimeltä Punatulkut, jonka Lainio on maalannut 1995. Maalauksen koko on 25 x 25 cm. Karjalan Liitto on tehnyt samasta aiheesta postikortin, jonka myyntitulot menevät karjalaisen kulttuurin edistämiseen.

Raurala Seppo
Ex libriksessä purjelaiva ja laivan oikealla puolella keltainen aurinko. Lainio mainitsee kirjassaan Purjehduksia seitsemältä mereltä, että maalaus on nimeltään Ilta merellä ja että se olisi luonnos erästä merikirjaa varten. Kirjassa Kun kuu ja aurinko kohtasivat hän mainitsee, että hän antoi Rauralalle tämän pienen maalauksen, jota ei ole käytetty painotöissä. Raurala kehysti maalauksen ja aiheesta tehtiin myöhemmin ex libris.

Ruutu Katja
Tehty vuonna 2000. Merkissä on kaksoisruutukuvio, joka on tummalla vaakunapohjalla.

Saarela Soile
Tehty 2004. Merkki muistuttaa väriympyrää, joka on ikään kuin muodostettu pyöreistä kukan terälehdistä. Ympyröissä on sininen, keltainen, punainen, pinkki ja oranssi väri.

Saarela Soile
Soile Saarela sai valita näytteillä olevien töiden joukosta kuvan, josta Lainio teki hänelle merkin. Merkissä on Valkoisen valaan pyynti -maalauksen aihe. Maalaus on akryylimaalaus ja vuodelta 1994.

Safo Leena
Merkissä on kuvattu Shetlannin paimenkoira. Koiran etujalat ovat Ex libris -kirjainten päällä.

Sarpi Seppo
Merkki valmistunut 1999 ja se on painettu Turussa. Mielenkiintoinen merkki juuri runsautensa takia. Siinä on kuva-aiheena kellotorni, mutta sen lisäksi myös Kalle Väänäsen runosta kaksi säkeistöä. Seppo Sarpin äiti asui Viipurin Vanhassakaupungissa lähellä kellotornia. Merkin Sarpi valitsi juuri muistoksi äidistään. Kellotorni-aiheella Lainio on myös kuvittanut Kalle Väänäsen saman runon kirjassa Oi aika Viipurin.

Talvitie Kari J.
Lainio kertoo Ex libris-kirjassa: ”En koskaan tuntenut Karia, enkä tiennyt mitään hänen harrastuksistaan. Tein hänelle merkin nimen alkukirjaimista.”

Talvitie Vuokko
Merkin saajan kaksi irlanninsetteriä, jotka ovat hihnoissaan kiinni, on kuvattu merkkiin. Taustalla pyöreä oranssi muoto ikään kuin aurinko.

Tiiainen Jussi
Merkki tehty 1972. Lainio kertoo Ex libris-julkaisussaan: ” Samanaikaisesti kun tein hänelle tuon metsästysaiheisen ex libriksen, tein merkin myös itselleni. Merkit painettiin samanaikaisesti silkkipainossa. Välillä vaihdettiin paperia niin että merkkejä syntyi 6-7 väriä”. Merkissä on ase ja pyydystetyn linnun nokka on aseen tukin kohdalla. Lintu roikkuu alaspäin.

Tuominen Pirjo
Ex libris-julkaisussa mainitaan, että ”hän on antanut sydämensä kirjalle”. Merkin alareunassa on omakätinen nimikirjoitus ja merkin fraktuura-kirjasimen ex libris -tekstin i-pilkku on punainen sydän.

Valta Tuomas
Ex libris muodostuu kirjanomistajan nimen alkukirjaimista ja ne ovat merkissä allekkain tummanruskealla pohjalla ja alareunassa on koko nimi.

Virtanen Pekka V.
Merkki tehty 2002. Lainio ja Virtanen olivat käyneet samaa koulua, Suomalaista Lyseota, Viipurissa. Pekka Virtanen kertoo: ”Sodan alkaessa olin ensimmäisellä luokalla Viipurin suomalaisessa lyseossa, ja ilmahälytyksen keskeytettyä aamuisen oppitunnin seurasi melkoinen hämminki. Opettajat eivät olleet varautuneet tilanteeseen, joten hetken ihmettelyn jälkeen oppilaat lähetettiin kotiin. Kun kaupungilta kuului räjähdyksiä ja ammuntaa, menin uteliaana läheiselle näköalapaikalle eli Pantsarlahden bastionille, joka oli jäänyt jäljelle kaupungin vanhoista linnoitusrakenteista. Tältä korkealta paikalta olikin hyvät näkymät. Lentokoneita lenteli suuri määrä kaupungin päällä pommittaen ja ampuen, mutta onneksi eivät juuri sillä kohtaa. Bastionin päällä on – yhä vielä – mielestäni Viipurin kaunein moderni rakennus eli Uno Ullbergin suunnittelema Viipurin taidemuseo (jossa toimi myös piirustuskoulu). Kun samaan merkkiin oli helppo yhdistää tuo historiallinen hetki sekä ihailemani rakennus, niin tein valokuvan perusteella luonnoksen ja pyysin taiteilija Eka Lainiota kehittämään siitä painokelpoisen merkin.”

Wallin Risto
Kuvituksena moottorivene, jota Wallin vuoden 2000 keväällä korjaili menokuntoon. Merkki on monogrammimerkki, jossa on voimakas purppura tausta, yläosassa osin päällekkäiset nimikirjaimet valkoisella ja alapuolella vene.

Eka Lainio teki ex libriksiä myös kirjoille, joita hän oli toimittamassa tai kirjoittamassa:

Kompassiruusu
Merikustannus Oy:n julkaisema kirja Itämeren vanhoista kartoista. Kirjoittajat olivat Eino Lainio ja Leena Miekkavaara. Kirja kertoo Suomen merihistoriaan liittyvistä tapahtumista, mahtimiehistä ja merirosvoista, talonpoikaispurjehduksesta, majakoista ja merisodista. Kirjan ennakkotilaajat saivat kirjan mukana exlibriksen, jonka kuvituksena on merenkulkijoiden kauhukertomuksiin perustuva merikäärme ahmimassa kitaansa merimiehiä. Kuva on Olaus Magnuksen vuonna 1539 Venetsiassa ilmestyneestä Carta Marinasta.

Valamo-kirja
Toimittajina Eino Lainio ja Niilo Kohonen. Kirja ilmestyi 1973, yhdeksän vuotta myöhemmin se sai jatkoa: Valamo ja sen sanoma. Kummankin kirjan ennakkotilaajat saivat ex libriksen, jonka aiheena on Valamon risti. Ristiä myytiin aikoinaan Laatokan Valamossa matkamuistona vierailijoille. Kirjojen julkaisija oli Valamo-seura.